Minusta on hieman huvittavaa, ehkä vähän säälikin, miten Jaren kaltainen selkeästi kilpaurheiluun jalostettu hevonen viihtyy mieluummin kotitallin metsissä, kaukana katseista tai kotikentällä arkisen aherruksen parissa suurten kilpakenttien parrasvalojen sijaan. Ori ei stressaa kuljetusta tai jännitä väenpaljouksia, kovaäänisiä, esiintymistä itsestään, ja kyllä Jare joka kilpailuissa tekee tunnollisesti parhaansa aivan kuten se tekee kotonakin. Kilpaileminen vain tuntuu olevan Jaren mielestä.. turhaa, mieletöntä, ruunikko ei tosiaan saa yleisön läsnäolosta lisävirtaa, joskaan yleisö ei myöskään syö orin akkuja. Silti Jare tuntuu aina vähän huokaisevan päästessään kotiin, toivon mukaan kuitenkin samalla nuotilla kuin mitä itsekin huokailen palatessani matkalta kotiin. Kotia kun ei voita mikään.

Tuttuja ihmisiä Jare tervehtii lämpimällä hörähdyksellä. Vieraille ori ei hörise tai huhuile, katselee kylläkin kiinnostuneena. Kohtelias, pidättyväinen herrasmies, hevonen joka tulee kyllä toimeen kaikkien kanssa mutta vaatii hetken sinunkauppojen tekemiseen. Ylimääräisistä halailuista Jare ei välitä, jokunen reipas kaulan taputus tai harjantyven rapsutus riittää paremmin kuin hyvin.
Toistaiseksi eteeni ei ole tullut tilannetta, jossa Jare edes irvistelisi. Se on nuoresta pitäen suhtautunut kaikkeen hyvin tyynesti, jännittäessäänkin selkeästi luottavaisena sen suhteen, etten pakota hevosparkaa mihinkään kamalaan. Ensimmäinen klippaus oli vähän jännä paikka, nykyään ori ei tuumi siitäkään puuhasta mitään. Ennalta-arvattavan tasainen, tyyni, helposti käsiteltävä hevonen kotitallin lisäksi myös vieraissa paikoissa. Täyteen ahdetuillakaan kisojen varikkoalueilla Jare ei korvaansa lotkauta muille, elleivät ne muut aivan iholle tunge.

Selkeästi monilahjakkuudestaan sekä allrounder-statuksestaan huolimatta Jare kallistuu enemmän koulupuolen hevoseksi. Kapasiteettia riittää Intermediaire I -radoille, rataesteetkin sujuvat 130cm tasolle asti. Uutterana työntekijänä Jare lähtee aina tosissaan tekemään eikä laiskottelemaan, joten mikäli kulmat jäävät huolimattomiksi tai laukka-askelten sopivuus esteille heittää miten sattuu vika on käytännössä katsoen aina satulassa. Aivan niin virkaintoinen ruunikko ei ole, että asiakseen korjaisi, tasapainottaisi ratsastajansa virheitä tai pelastaisi jokaisen tilanteen. Joskus Jare tekee sitäkin, etenkin hypätessä herra tuntuu venyvän ja paukkuvan pelastaakseen hypyn jonka lähtökohtainen surkeus pääsi yllättämään ratsukon molemmat osapuolet. Pehmeä, miellyttävä ratsastaa, herkkä muttei liiaksi. Pyydettäessä ori lisää reaktioihinsa voimaa ja nopeutta, mutta perusväittämänä jatkokurssilainenkin pysyy kyydissä saaden perusmukavan treenin erinomaisella hevosella. Herkistäminen, kunnollinen kokoaminen pirueteista, piffeistä, paffeista, porrasmäistä tai muista haastavammista tehtävistä nyt puhumattakaan, vaatii kuitenkin muutakin kuin sen jatkokurssitason osaamisen.

Jaren hypyt ovat tasapainoiset, se varoo jalkojaan purjehtien vaivattoman oloisesti läpi vähän tiukempienkin kaarteiden. Jännittävimpiäkään johteita tai maastoesteitä ei tarvitse isommin ihmetellä, Jare hyppää minkä tahansa ylitse jos asiallisesti pyydetään. Voimakas, ilmava laukka jää hieman käynnin sekä ravin varjoon – minkäs teet, kun kyseisistä askellajeista ei juuri moitteen sijaa löydy! Laadukas liikkujahan Jare on joka kantilta katsottuna, näyttävä ilman liioiteltuja liikeratoja.
Monipuolisesta laadustaan kapasiteetin ja liikkeiden osalta hannoverin vahvuus on silti sen luonne, ratsastettavuus. Korkea työmoraali yhdistettynä työstä nauttimiseen maustettuna yhteistyöhalulla sekä hyvillä hermoilla – paljonko enemmän yhdeltä hevoselta uskaltaa toivoakaan?

Sukutaulu- evm

Sukuselvitys

i. 2-vuotiaana Saksasta Ruotsiin myyty Just Perfect sai omana vuonnaan Bruksprovetissa toisiksi korkeimmat kokonaispisteet kera testiratsastajien vuolaiden kehujen. Askellajien keskiarvo 8,3 (käynti 7, ravi sekä laukka 9), rakenteesta upeat 43 pistettä, testiratsastajilta 9 pistettä molemmilta. 170-senttistä tummanpunaruunikkoa kuvailtiin kookkaaksi, maskuliiniseksi, suurilinjaiseksi ja ryhdikkääksi hevoseksi, jonka pää oli ilmeikäs, kaula pitkä, kaareva ja hyvin kiinnittynyt, lavat pitkät ja hyväasentoiset, runko syvä ja lihaksikas, takaosa hyvin kulmautunut ja reisilihakset erinomaiset. Etujalkojen suppuvarpaisuus jäi jalkojen suurimmaksi viaksi. Käynti, niin pitkää ja elastista kuin olikin, oli liikeradaltaan edestä ahdasta minkä lisäksi Just Perfect helposti kiirehti ravia kohti. Ravissa sekä laukassa liikerata väljeni, ruunikko kantoi itsensä hienosti, takaosa työnsi ja polki, liike rakentui ylämäkeen. Ori oli todella kevyt, pehmeä ratsastaa, oritestinsä aikana vielä niin nuori, innokas ja voimainsa tunnossa oleva viisivuotias, että toisinaan innokkuus ja voimankäyttö löi vähän yli. Just Perfect kyllä rauhoittui yhtä nopeasti palaten omaksi yhteistyöhaluiseksi, nöyräksi itsekseen, mistä johtuen kumpikaan testiratsastajista ei juuri orin pisteitä pudottanut. Iän myötä ruunikko oppi kanavoimaan energiaansa työntekoon, joskin vielä vanhoilla päivilläänkin laukanvaihdot saivat hannoverin intoutumaan likipitäen varsamaisella tavalla.
Erityisesti Pohjoismaissa Intermediaire I -tasolla menestynyt ikinuori Just Perfect jätti merkittävän jäljen erityisesti Ruotsin ja Tanskan hevoskantaan, niin maan omiin kantakirjoihin kuin hannoverkantakirjaan. Ori jätti kevyttä, vaivatonta ja helppoa liikemekaniikkaa sekä erinomaista luonnetta, rakenneperiyttäjä ruunikko ei ollut niin vahva. Just Perfect eli 29-vuotiaaksi.

ii. 97 jalostukseen hyväksyttyä orijälkeläistä, 88 Int II-GP -tasoilla kilpailevaa jälkeläistä sekä 4 150cm radoilla kilpailevaa jälkeläistä. Todellinen huippuperiyttäjä! Justin (171cm, ruunikko) oli varsin tuoreesta koulusuvusta, ja estelinjoihin yhdistettynä orista jäikin kevyesti, elastisesti hyppääviä jälkeläisiä. Ori hyppäsi itsekin varman, helpon oloisesti, jalkojaan varoen sekä etenkin kaulaansa hyvin käyttäen. Uransa Justin teki kouluratsuna kilpaillen Grand Prix -radoilla ympäri Eurooppaa. Oritestissäänkin sen askellajipisteet olivat selkeästi estepisteitä korkeammat, ravista täysi kymppi vuolaiden kehujen saattelemana. Vahvoista, näyttävistä raviliikkeistä muodostuikin Justinin bravuuri, joiden ympärille sen kür-ohjelmat rakennettiin. Ruunikon luontainen rytmi ja tasapaino, erinomainen kokoamiskyky sekä ennen kaikkea hieno, nöyrä, yhteistyöhaluinen luonne osaltaan edesauttoivat hannoverin menestystä; Justin voitti ensimmäiset viisi nuorten luokkaansa sijoittuen myös kolmessa ensimmäisessä Grand Prix -startissaan. Rauhallinen, miltei lempeä hevonen käyttäytyi aina viimeisen päälle korrektisti, oli kevyt, pehmeä ratsastaa, herkkä ja reaktiivinen ilman liiallista terävyyttä.
Vankka, järeäjalkainen Justin näytti pitkälti siltä miltä mustavalkokuvien "vanhan mallin" puoliveriset. Se ei ollut kevyt, korkeajalkainen pitkäkaula, vaan neliömäinen, vankka hevonen, lihaksikkaalla mutta liioittelemattomalla ylälinjalla ja kaikkiaan tasaisesti kulmautuneella, joka osin sopusuhtaisella rungolla lavoista reisilihaksiin. Samaa tasaisuutta näkee myös orin jälkeläisissä, joskin suurin yhdistävin asia on Justinilaisten halu tehdä töitä. Matalammankin kapasiteetin jälkeläiset ovat erinomaisia, miellyttäviä ratsuja, työteliäitä ja kuuliaisia, minkä vuoksi Justinin poikia on käytetty tasoittamaan haastavina tunnettujen linjojen tytärten jälkikasvua. Ruunikko lopetettiin hammasvikojen vuoksi sen ollessa 23-vuotias.

ie. Jazz (168cm, tummanpunaruunikko) kilpaili koulua menestyksekkäästi nuorten hevosten luokissa keräten sijoituksia luokista, joissa tamman kilpakumppaneina oli tulevaisuuden Grand Prix -ratsuja. Sellainen Jazzistakin olisi voinut tulla, ellei loukkaantuminen olisi katkaissut uraa. Etusensa loukannut tamma kyllä kuntoutui kestämään kevyttä käyttöä, muttei enää tavoitteellista, aktiivista kilpailemista. Toista varsaansa imettäessään tamma teloi itsensä uudelleen laitumella niin pahoin, että se jouduttiin lopettamaan välittömästi. (Tammavarsalle löytyi kasvattiemä samalta tallilta.) 11-vuotiaana lopetettu Jazz oli ollut elegantti, sulavalinjainen urheiluhevonen jalosta päästä hyväasentoisiin, joskin vähän lyhytsäärisiin jalkoihin. Kaareva kaula liittyi hyvin niin päähän kuin runkoon, säkä oli pitkä ja vahva, satulansija hyvä, lavat pitkät ja loivat, lautanen lyhyt ja pyöreä. Itsensä alati ryhdikkäästi kantanut ruunikko liikkui kevyen ilmavasti pitkin, tahdikkain liikkein. Käynnissä näkyi ajoittain hätäisyyttä, minkä lisäksi etuosan liike oli ahdasta; vikoja, joita ravissa tai laukassa ei esiintynyt. Vaikkei Jazz estehevonen ollutkaan se kyllä hyppäsi ketterästi erittäin hienosti jalkojaan käyttäen, ponnistuspaikkojen päälle ruunikko vain ei ymmärtänyt ollenkaan.
Luonteeltaan vakava, happamanpuoleinen Jazz vaati pehmeää silkkihansikaskäsittelyä erityisesti ratsastaessa; sen reaktiot olivat suuria, nopeita ja teräviä, liioiteltujakin. Taitavan ratsastajan kanssa tamma vaikutti paljon tasapainoisemmalta, mukautuvaisemmalta kuin oikeasti olikaan; ihminen mukautui Jazziin, siihen mitä tamma tarjosi, ei toisin päin. Kaikeksi onneksi tamman varsoista kasvoi emäänsä tasaisempia persoonia, kumpainenkin lahjakkaita niin koulu- kuin esteratoja ajatellen. Hyvä laukka ja ravi sekä vaatimaton ravi yhdistävät nekin puolisisaruksia.

e. Redalla ei koskaan kilpailtu. Toki se ratsutettiin ja se suoritti tammatestin korkein pistein saaden erityisen paljon kehuja hyppykyvystään sekä laukastaan, kasvattajansa vain oli jo varhain todennut Redan olevan arvokkaampi jalostuskäytössä kuin kilparadoilla. Lähtökohdat olivat toki erinomaiset; suorittajasuku sekä periyttäjiksi todetut vanhemmat, tamman oma hyvä rakenne, loistava hyppy ja laadukas laukka. Ravi sekä käynti jäivät melko tavanomaisiksi, etenkin ravista olisi saanut löytyä lisää lennokkuutta, jota laukasta taas löytyi. Rakenne keräsi lähinnä kiitosta, 164cm korkea, tummanrautias puoliverinen oli ryhdikäs ja suurilinjainen hevonen, jonka jalkojen suurin vika olivat pystyt vuohiset ja muun rakenteen suurimmat puutteet taas lyhyt säkä sekä suoranpuoleinen lautanen muutoin erittäin hyvin muodostuneessa, tasapainoisessa urheiluhevosessa.
Välistä jääneen kilpauran mahdollinen menestys jää tietysti arvailun asteelle, mutta kaikki tamman kanssa työskennelleet kertoivat raudikon olleen kilpailuhenkinen ratsu, joka nautti haasteista ja olisi epäilemättä nauttinut kilpailemisestakin. Päästessään varsoineen näyttelykehiin Redasta irtosi paljon näyttävämpää liikettä kuin kotona, tamma todellakin esiintyi! Rohkea, sisukas raudikko ei oikein välittänyt varsojen kasvatuksesta tai huudellut kauas kirmaavan jälkikasvunsa perään. Töihin päästessään Reda sen sijaan vakavoituen ottaen pienetkin tehtävät tosissaan. 30-vuotiaana kuollut, kolmetoista varsaa tehnyt Reda jätti itsenäisiä, rohkeita varsoja, joiden työinto ja -moraali ei valahda samanlaiseksi vakavuudeksi mitä emällään. Redalaiset ovat sopusuhtaisia urheiluhevosia, orit tyypillisesti tammoja kapasiteetikkaampia, toisaalta ehdottomasti parhaat laukkaliikkeet löytyvät nimenomaan tyttäriltä.

ei. Vahva yhdistelmä englantilaista ja angloarabialasta täysiveristä sekä hannoveria, jalo ja sporttinen, tasapainoinen rakenne, kolme hyvää askellajia sekä vahva, tasapainoinen hyppy. Romulus (mustanruunikko, 164cm) kilpaili itse kansainvälisillä este- ja kenttäradoilla keskittyen lopulta enemmän esteratsastukseen, mutta ori on jättänyt vahvat jälkeläisnäytöt myös kouluratsastukseen. Ennätysvuonnaan Romulus löytyi TOP 100 isäorirankigista niin este-, kenttä- kuin kouluorienkin listalta. Oritestissään ruunikko sai yhdeksän pistettä laukastaan, irtohypyistään, hyppykapasiteetistaan sekä ratsastettavuudestaan. Orin rauhallista suhtautumista sekä mutkatonta asennetta kehuttiin, samaten hevosen selkeää esteälyä. Romulus olikin nuoresta pitäen varsin tyyni herrasmies, joka otti asiat vastaan sellaisina kuin ne tulivat eikä isommin räiskähdellyt edes innostutsta herättävien työtehtävien vuoksi. 24-vuotiaana munuaisvikojen vuoksi lopetetti huippuperiyttäjä jätti niin liikettä kuin hyppykykyä, jaloutta ja ryhtiä sekä yleensä varsin mutkattoman luonteen, minkä vuoksi sen jälkeläiset ovat olleet niin ammattilaisten kuin harrastajienkin suosimia.
Jo neli- ja viisivuotiaana Romulus menestyi nuorten hevostne esteluokissa siirtyen hiljalleen myös kenttäradoille startaten Saksan lisäksi myös naapurimaissa. Yksi kausi kansainvälisiä kenttäkilpailuita kuitenkin riitti, orin kanssa keskityttiin rataesteisiin ja noustiin 150m radoille. Romulus hyppäsi loistavalla tekniikalla, sen suurta, ilmavaa laukkaa oli helppo muokata, eivätkä ravi tai käynti paljoa laukan rinnalla kalvenneet. Kaiken viimeisteli ruunikon rakenne; ryhdikäs, suurilinjainen urheiluhevonen kevyellä kaarevalla kaulalla, pitkillä pystyhköllä lavoilla ja vahvalla takaosalla. Vuohiset olivat hieman pystyt, kintereet käyrähköt, mutta ne eivät orin uraa haitanneet.

ee. Punarautias, 167cm korkea Ylissa oli suurilinjainen, ryhdikäs tamma, hieman matalajalkainen mutta muutoin sopusuhtainen. Sillä oli upea, jalo pää, pitkä niska sekä kauniisti kaartuva, hyvän muotoinen kaula, pitkä, pysty lapa, vahva lanne, pitkä lautanen, hyvät reisilihakset, hyväluiset jalat ilman asentovirheitä. Tyylikäs kuvasi Ylissaa erinomaisesti. Samaa tyylikkyyttä löytyi myös tamman liikkeistä, jotka olivat matkaavoittavat, elastiset ja tahdikkaat, laukka erityisen vahva askellaji. Hypätessään raudikko piti kiinni eleganssistaan tehden kissamaisen sulavia, pyöreitä hyppyjä käyttäen erinomaisesti koko kroppaansa, erityisesti takajalkojaan. Tammatestin suorittamisen sijaan raudikko hankki vaadittavat kilpailutulokset este- ja kouluratsastuksesta jatkaen kilpauraansa myöhemmin myös kenttäradoilla. Hyppääminen olikin ehdottomasti Ylissan vahvuus, kouluradoilla raudikko jäi vaativa B -radoille, rataesteitä tamma kilpaili parhaimmillaan 140cm tasolla sekä kenttää CIC** -luokissa. Monipuolinen, pitkä kilpaura piti sisällään lähinnä hyväksyttyjä suorituksia hajanaisin ruusukkein, tammasta ei tullut minkään lajin kärkinimeä.
Ylissa viihtyi itsekseen. Se käyttäytyi aina erinomaisesti, muttei oikein ottanut kontaktia muihin hevosiin tai ihmisiinkään - paitsi töitä tehdessään. Työskennellessään raudikosta löytyi eloa, yhteistyöhalua, paljon enemmän kuin sen kylmänviileä tallikäytös koskaan antoi olettaa. Rohkea tamma ei koskaan epäröinyt minkään esteen edessä tai väistellyt työtehtäviä. Saman korkean työmoraalin raudikko periytti kaikille viidelle jälkeläiselleen. Tamma jätti myös liikettä sekä hyppykykyä, ja toinen sen pojista pääsi brittiratsastajineen kenttäratsastuksen EM-joukkueeseen. Ylissa lopetettiin sen ollessa 26-vuotias.

Jälkeläiset