Jos tallista ei löydy sitä perinteistä dramaqueenia, niin Jami täyttää roolin enemmän kuin hyvin. Se on oikein kaunis rautias poika, mutta sen elämässä lähes kaikki on elämän tai kuoleman kysymys.Tutun ihmisen rauhoittelu onneksi helpottaa sen häseltämistä edes hieman. Toisaalta jos tämän dramaattisen energian saa kanavoitua näyttelykehässä esiintymiseen tai kouluradalla suorittamiseen, ihastuttaa se varmasti katsojansa. 

Jamin kanssa kannattaa ottaa hoitotoimenpiteet vähän rauhallisemmin ja esimerkiksi satulan tai loimen laittamisessa kannattaa olla hellä, ettei Jami kerää jo tässä vaiheessa sitä itselleen kuuluisaa draamaenergiaa. Ei se kuitenkaan ole vaikea hoidokki, kunhan oppii vain tuntemaan orin outoudet. Myös korvien pitää olla “kestävät”, sillä jos tallissa tai ulkona joku muu hirnahtelee, on Jamin pakko huutaa takaisin. Eikä se hirnu hiljaa.

Ratsuna tämä arabipoika on hauska, paitsi jos kuski on hyvin heikkohermoinen. Jamin askellus on miellyttävää ratsastajalle, vaikkei se ehkä olekaan kaikkein päätähuimaavin liikkeidensä puolesta. Herkkänä poikana Jami ei siedä kovia apuja, liian kova ohjaspidäte saa aikaan päänheiluttelua ja liian kova pohje on kuin kutsu pienille pukeille. Jos ei muuta, niin Jamin kanssa ainakin oppii käyttämään apuja hienovaraisesti.

Maastoon kannattaa lähteä rauhallisen porukan kanssa, sillä laumassa Jami kokee olevansa enemmän turvassa “pahalta maailmalta”. Kovin vaikealle reitille ei kuitenkaan kannata lähteä, sillä hänen korkeutensa kaviot EI saa osua kiviin tai muihin vastaaviin, koska sehän (mukamas) sattuu niin kovasti! Sama juttu puomityöskentelyn ja pienten esteiden kanssa. Hyväsilmäisen ratsastajan kanssa edellä mainitut ovat kuitenkin oikein suotavaa vaihtelua ja hyväksi Jamin lihaskunnolle ja muistaa se ehkä jopa varoa jalkojaan enemmän, ettei tarvitse draamailla ihan kaikesta kavioiden lyönneistä asioihin.

Mainitsinko jo, että Jami on herkuille oikein perso? Näiden avulla voi päästä joistain ikävistä asioista yli, kuten vaikka siitä, että kavio on osunut johonkin. Kunhan muistaa, että ei vahvista sitä draamareaktiota, vaan sitä, kun Jami lopulta rentoutuu hieman. Haavojen putsaus on myös aivan kamalaaa Jamin mielestä, mutta sen miehenaivot unohtaa operaation, jos toinen ihminen syöttää sen lempinameja samaan aikaan.

Kotoa pois lähteminen on aina hieman nahkeaa Jamin kanssa, mutta kuten tallilla sanotaan - missä nami, siellä Jami. Kyllä se lopulta lastautuu, kunhan se saa miettiä asiaa hetken ja myös sitä miten ne jalat pitikään nostella, ettei lastaussilta syö pientä hevosparkaa. Kisapaikoilla Jami on muuten kuin kotonakin, mutta jos joku vieras hevonen panikoi jossain, on ori sitä mieltä, että kuolema on tullossa kaikille hevosille ja parasta valmistautua ryntäämään pakoon. Se tuttu ihminen yleensä saa Jamin rauhoiteltua kuitenkin, ainakin jos osaa reagoida tarpeeksi nopeasti, ettei herran kierrokset kerkeä nousta liikaa. Kotiinpäin Jami lähtee mieluisammin, se ymmärtää, että vieraasta paikasta kuljetus (yleensä) suuntaa suoraan kodin turvaan. 

Kaikilla meillä on joskus huono päivä. Jos aikaa on vähän, mene rapsuttelemaan Mattia, jos aikaa on paljon, lähde Matin kanssa rennolle maastolenkille. Ja jos tarvitsee piilottaa itkunsa johonkin, on Matin harja ja lämmin kaula oikein mainio paikka - paitsi jos se on vastikään nukkunut jossain epäilyttävässä paikassa. Vaikka kyseessä onkin ori, on tämä herra oikea nallekarhu. 

Sukutaulu 2- polvinen

Jälkeläiset