hevosen kuvat © VRL-11911 / rakennekuva © Vähäpelto (klikkaa kuvaa suuremmaksi) / hevosen luonteen © Hapero

Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus huhtikuussa (2017) pistein- 18 + 17 + 17 + 18 = 70p // KTK-II
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus huhtikuussa (2017) pistein- rakenne 8.2, suku 10, käytöskoe 4 + 5, ratsastuskoe 8.3 + 0 = 35.5 // SV-III
Estevarsojen laatuarvostelu toukokuussa (2017) pistein- 100-120cm 8,5 - 10 - 5 - 3 - 3 - 3 = 32,5p // EV-I

Päiväkirja

18.07.2018 : Estevalmennus Ristikalliolla, kirjoittanut reibili
Tarkkailin ratsukkoa kentän keskellä, ja kaikki vaikutti sujuvan varsin hyvin tämän kaksikon välillä. Aaron vähän kyttäsi kentän läheisyydessä verrytteleviä Valmaa ja Kimalletta, mutta malttoi keskittyä työn tekoon. Aika ajoin jouduin kuitenkin muistuttelemaan Pinjaa siitä että pitäisi orin kunnolla liikkeessä, Aaron tuntui olevan sellainen hevonen joka kyllä osaa luistaa töistään tilaisuuden tullen.
Lopulta alkuverryttelyt oli suoritetttu ja päästiin itse asiaan. Olin kasannut kentälle pienen radan, joka koostui kuudesta 110 senttimetrin korkuisesta pystyesteestä. Pinja sai ensin tarkastella rataa ja miettiä itse helpoimman reitin suorittaa se. Annoin ratsukolle luvan alkaa suorittaa ja ensimmäinen kerta sujuikin ihan mukavasti, vaikka ori kolautti etusillaan kahden ensimmäisen esteen puomeihin. Toiselle kerralle kehotin Pinjaa ratstamaan Aaronia vielä reippaammin eteen ja tukemaan sitä enemmän estelle tultaessa. Toisella kerralla suoritus oli jo paljon tasapainoisempi, ori imi itse hyvin esteelle ja Pinja sai pidettyä koko paketin kasassa hienosti. Koska aikaa vielä oli, kehotin ratsukkoa suorittamaan radan vielä kolmannenkin kerran, mutta tälle kerralle valitsemaan hieman erilaisen reitin.
Tehtävä sujui tällä kertaa muuten hyvin, mutta uusiksi mietitty reitti oli isot askeleet omaavalle orille ajoittain hieman liian tiukka, kun piti kääntyä seuraavalle esteelle ja lähestymiset meinasivat mennä pieleen. Pinja sai pidettyä orin laukan tempon pysymää hienosti koossa siitäkin huolimatta että se hieman sekosi askelissaan. Valmennukseen varattu aika alkoi olla lopuillaan ja seuraava ratsukko odotteli jo vuoroaan, joten kehotin Pinjaa suuntaamaan Aaron kanssa kävelylenkille maastoon, jotta ori voisi hieman palautua. Kaiken kaikkiaan hienosti sujunut valmennus, tämä pari selkeästi pelaa hyvin yhteen.

12.06.2017 : Aaronin kuulumisia
Lapsuuden leikit alkaisi olemaan pulkassa. Nuori ja hemaiseva orini ei enään olekkaan yksi nuorinmaisista vaan ihka oikea mies, tai sellaisen alku. Viimekuun lopussa kävimme pyörähtämässä estevarsojen laatuarvosteluissa ja ykköspalkittuna Aaron sieltä lähti. Niin ylpeä saan olla tuosta ruunikosta jälleen, nuoren kilipään alta kuoriutui oikea kultakimpale.  Varsa-aika meillä on sujunut kiitettävästi, oikeastaan hyvin. Seuraavana suunnitteilla olisi treenausta, vaikka ori omaakin hurmaavan persoonan, ei hammashymyllä esteitä hypitä. Reenejä seurattuani voin sanoa Aaronin päässeen jyvälle tulevasta urastaan, toki vielä on matkaa jos huipulle tähdätään.

Hyvän luonteen ja suvun ansiosta herralta odotetaan paljon. 

15.05.2017 : Estevalmennus, valmentajana Cherry
Valmennus aloitetaan itsenäisellä kouluverryttelyllä, josta jatketaan ohjatusti hyppäämisen pariin. Valmennuksen ajan keskitytään puhtaasti niin suorien kuin kaarevienkin linjojen ratsastamiseen. Ensimmäisenä estetehtävänä onkin kuuden laukka-askeleen linja, jossa esteet eivät juuri kavalettia korkeampia ole. Väliin otetaan sekä kuutta että seitsämää askelta, jopa kahdeksaa jos näyttää siltä että ratsukot pystyvät saamaan hyvät kahdeksan askelta esteiden väliin. Seuraavaksi samaa treenataan pidemmällä linjalla, jossa väliin tulee kahdeksan askelta. Linjan toinen este on samalla kahden askeleen sarjan A-osa, joten samassa tulee tehtyä valmennuksen sarjatreeni.
Suorien linjojen jälkeen on aika siirtyä kaareville linjoille. Niistä ensimmäisenä on vuorossa loiva seitsämän askeleen kaareva linja, jonka jälkeen tehtävä muuttuu vaikeammaksi esteiden ollessa jo 90cm korkeudessa ja kaarevan muuttuessa neljän askeleen melko tiukaksi kaarevaksi linjaksi. Kun kaikki linjat on ratsastettu ensin yksinään, hypätään ne lopuksi vielä kaikki peräkkäin. Onnistuneiden suoritusten jälkeen vuorossa on itsenäinen loppuverryttely, jonka jälkeen Cherry antaa hieman palautetta valmennuksesta sekä joitain treenivinkkejä kotiin.

Pinja saapui hyppäämään nuorella orillaan Aaronilla, joka hetken paikkoja vilkuiltuaan keskittyikin jo täysillä työntekoon. Orille pitikin antaa heti alusta krediittejä hienosta käytöstä, sillä harmillisen harmoin näkee noin fiksuja nuorukaisia täysin vieraassa paikassa. Itsenäisen sileän verryttelyn jälkeen hyppääminen aloitettiin ensimmäisestä linjasta, jossa esteet olivat hädin tuskin irti maasta. Aaron suoritti tehtävää kuin robotti, eikä siihen vielä tässä vaiheessa juuri saanut elämää. Askeleita linjan väliin sai kyllä säädettyä kaikkea kuudesta kahdeksaan askelta, mutta minun makuuni se oli edestä hieman turhan passiivinen ohjasavuille. On hienoa, kun roturasitteeltaankin etupainoinen hevonen on edestä kevyt, mutta on kuitenkin hieman eri asia, jollei suuhun ole oikein minkäänlaista aktiivista tuntumaa. Pyysin Pinjaa rohkeasti ottamaan hieman enemmän tuntumaa ja liikuttelemaan kuolainta suussa, samalla kun hän ratsasti pohkeella kohti ohjaa. Ohiajavan hetken Aaron oli touhusta syvästi järkyttynyt, mutta sitten se jo palasikin omaan raskaan työn raatajansa rooliin - ei kuitenkaan enää aivan yhtä kuolleena. Siinä alkoi näkyä jo hieman elämää ja siihen pystyi vaikuttamaan paljon rehellisemmin, eli loistava kehityskaari jo valmennuksen alusta.
Pidemmällä linjalla nuorikon kanssa oli hieman ongelmia laukan rytmin säilymisessä, sillä pitkässä välissä sillä oli aikaa ensin hidastella ja sitten kiihdytellä. Pinjaa neuvoin kiikkumaan kyydissä mahdollisimman neutraalisti, käsi alhaalla mutta kuitenkin selkeällä tuntumalla suuhun. Myös pohje oli syytä pitää tiukasti kyljessä. Pitämällä koko paketin kasassa myös Aaron paransi hieman, mutta lopulta se tarvitsi hieman enemmän työskentelyä pysyäkseen tasaisessa rytmissä läpi koko linjan. Sarjan hyppääminen ei orille kuitenkaan ongelmia tuottanut, vaan tottuneesti se nosteli jalkansa esteen jokaisen osan ylitse.
Kaarevat linjat meinasivatkin sitten tuottaa ratsukolle hieman enemmän ongelmia. Jo pidempi linja meinasi olla ongelmallinen orin häkeltyessä, kun sille ei suoraan edessä ollutkaan seuraavaa estettä. Se kääntyi aluksi hieman kehnosti ratsastajansa avuista, jolloin sitä tuntumaa suuhun jälleen tarvittiin. Muutaman toiston jälkeen pidempi linja alkoi jo sujua, yhtenä oikotienä onneen hieman tavallista sujuvampi laukka. Aaronin askel on kuitenkin suomenhevoselle tavanomainen, joten normaaleissa avoimissa luokissa sillä voi huolella painella hieman reippaampaa, jotta askeleet riittävät väleihin.
Lyhyempi linja vasta hevosta järkyttikin, sillä huomattavasti tiukemmassa kaarteessa sille tuli vielä nopeasti este eteen. Estekorkeus ei kuitenkaan selvästi ollut keskinäinen ongelma, vaan nuoren orin kehittyvä tasapaino meinasi vielä kovin tiukoissa kaarteissa pettää. Tätä ei sitten vauhdilla voinutkaan korjata, vaan mielummin ottaa jopa hieman rauhallisemmin ja kaikkea uhmaten suuremman kaarteen ja ylimääräisen askeleen kautta. Hypyt itsessään olivat kuitenkin oikein hienoja, eikä Aaron ollut vielä lähelläkään puomeja. Kokonaisen radan hyppääminenkin sujui kyllä, vaikka meno oli vielä hieman epätasaista. Kotona kannattaa treenata huolellisesti sileällä laukkatyöskentelyä ja tasapainoa, jotta sen siirtäminen on esteradoillekin helpompaa. Hyvää tekisi myös monipuolinen maastotyöskentely, jotta ori oppii paremmin hahmottamaan raajansa.

VIRTUAALIHEVONEN

© Pilvimarja 2008 / Heidi