hevosen kuvat © VRL-04373 / klikkaa kuvaa suuremmaksi

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus huhtikuussa (2017) pistein- rakenne 7, suku 10, käytöskoe 9 + 5.4, ratsastuskoe 8 + 7 = 46.4 // SV-I
Nuorten kouluhevosten laatuarvostelu huhtikuussa (2017) pistein- Rakenne: 10 Käynti: 2 Ravi: 5 Laukka: 3 Lisäpisteet: 2 Suku: 2,5 = 24,5p // KV-II
Estevarsojen laatuarvostelu toukokuussa (2017) pistein- 100-120cm 8,5 - 10 - 3 - 1 - 3 - 3 = 28,5p // EV-II
Kantakirjattu 31.12.2023 - KTK-III

Päiväkirja

22.09.2017 : Kouluvalmennus, kirjoittanut kasvattaja
Toista valmennusryhmää eivät olosuhteet suosineet, kun ihan yllättäen roska-auto peruutti ihan kentän viereen tyhjentämään roskakatosta - sen piti tulla vasta ensi viikolla, mutta näitä sattuu. Hengenvaaran Voittajaa, Vikkeä, ja Pinjaa tämä ei juuri haitannut, mutta kun valmennuskaveri otti vähän kierroksia, äityi Vikkekin vähän riekkumaan. Välikohtauksen myötä verryttelimme suosiolla reilusti laukassa, jotta pahimmat puhinat saataisiin pois, sillä tänään työstettäisiin hevosia pääty-ympyröillä oman suosikkiharjoitukseni parissa: taivutettaisiin, asetettaisiin ja suoristettaisiin hevosia nikama kerrallaan sekä sisälle että ulos - kaikissa askellajeissa. Tällä sekä jumpattaisiin hevosta että työstettäisiin ratsukon yhteispeliä: onhan se helppo ratsastaa, kun hallitsee hevosen pikkutarkasti. Vikke rauhoittui muutaman kierroksen mennä kaahotettuaan ja sen jälkeen Pinja sai todella hyvin orin tasapainoon. Pikkuisen herra oli vasemmalle vino, mutta sitäkin saatiin korjattua tunnin aikana hyvin.

11.07.2017 : Päiväkirjamerkintä treenataan maneesilla, kirjoittanut omistaja
Vihdoin minulla oli aikaa poistua toimistosta, sain sulkea työpuhelimen ja raottaa tallin ovea. Lähes viitisenkymmenestä hevosen-käppänästä oli vaikea päättää kelle antaa huomionsa, vapaapäivänsä. Vikke sen oli ansainnut, tiesin orin leimautuneen minuun ja minusta olisi epäreilua lykätä treffailua. Hain orin tarhoilta tallin edustalle, yleensä aina rauhallinen Vikke selvästikin intoili minusta, fiksuna hevosena tuo taisikin aavistaa mihin olikaan joutumassa. Aurinko päätti porottaa täysillä, aivan kuten edellispäivinä - vaikka niin nautimme kauan kaivatusta lämmöstä, olisi parasta treenata viileässä maneesissa. Alkaessani varustaa oria, huikkasin tallityttö Lottaa avukseni. Satula on, suojat on,.. suitset löysivät myös oikealle paikalleen pienen mielenosoituksen päätteeksi.
Maneesilla meitä odotti Lotta ja helppo rata suoritettavaksi, aloitimme perusteellisesti jumpalla, jotta saataisiin Voittaja lämpöiseksi. Muutamat väistöt heitimme heti aluksi, nuorukainen oli virkeänä tänään ja otti apuni kuuliaisena vastaan. Muutamien väistöjen, sekä taivutuksien jälkeen siirryimme puomeille. Puomi-esteiden ylitse mentiin vähän liiankin liidokkaasti, eikä rytmi pysynyt tasaiseen. Kauempana katseleva Lotta seurasi minun liikkeitä ja menoa kokonaisuudessaan, hän myös korjasi meitä. Korjasin otteeni ja toistimme muutamia kertoja. Rata oli meidän omaa mielikuvitusta ja koostui viidestä esteestä. Kolme pystyä korkeudeltaan 60cm, loput kaksi muovattiin 80-90cm korkuiseksi okseriksi. Tunsin hevoseni innostuvan jo ensinmäisellä hypyllä ja yli me mentiin, tosin liian innokkaasti. Höyryjuna rauhoittui nopeasti ja loput pystyt sujuivat hyvin. Jännitin okserilla ja toki Vikke huomasi sen, jolloin hänkin epäröi. Hypättiin me, lähestyminen oli surkea ja sain syyttää vain itseäni. Toistoa vaan ja treenejä toisen perään, ajattelin ja yritimme uudestaan.

Iltapäivän tunnit kuluivat nopeasti ja pian tämän ratsukon puhti myös. Loppuverkkaan kului aikaa rutkasti, jäimme kiertämään maneesia. Nostin jalustimet satulalle ja nojailin toisen kaulaa vasten. En kadu tämän orin ostamista, tipuaskelistaan huolimatta Vikke oli osaava ja helposti motivoitava suomenhevonen.

VIRTUAALIHEVONEN

© Pilvimarja 2008 / Heidi