Kun tapaat suomenhevosorin lempinimeltään Jätkä, voit jo arvailla minkälainen tämä hevonen tulee luonteeltaan olemaan. Myös orin virallinen nimi, Jääviener, kuvastaa herraa enemmän kuin hyvin. Kun Jätkä näkee ihmisen lähestyvän tarhaansa, tuijottelee se hetken kylmänviileästi otsatukkansa alta, kunnes antaa periksi ja juoksee portille - ihmisellähän voi olla nameja. Ei sitä muuten kiinnostaisi, tai niin se ainakin esittäisi jos se siihen kykenisi.

Taluttaessa orin jätkyys tulee esille turhankin hyvin toisinaan. Etenkin keväällä, kun ruohotupsut alkavat nousta talven jäljiltä, suuntaa ori vain nurmelle, vähät välittäen narun päässä roikkuvasta ihmisestä. Jätkän kanssa saakin olla hereillä ja napakka, ellei sitten halua nolona olla orin talutettavana milloin minnekin. Jätkä on kuitenkin herrasmies siinä mielessä, ettei se lähde muiden hevosten perään näin, se vain haluaa ekstrasyötävää.

Orin ehdoton plussapuoli on se, että se on rohkea. Mikään ei ole saanut herraa säpsymään, ei varsana, ei vanhempana. Se menee läpi vesilammikkojen ja risukkojen. Ihminen saakin joskus olla orin aivoina, ettei se esimerkiksi maastossa telo itseään orin kuvitellessa olevansa haavoittumaton. Maastoratsuna Jätkä muuten onkin oikein kiva ja se on porukalla maastoon lähtiessä loistava vetohevonen rohkeutensa ansiosta. 

Muuten ratsuna Jätkä yleensä työskentelee hyvällä mielellä ja tekee mitä siltä pyydetään. Toisinaan se kuitenkin kyseenalaistaa ratsastajiaan hieman. Ei se mitään pukkeja sun muita tuhmuuksia harrasta, se vain haluaa jyrätä eteenpäin ratsastajasta piittaamatta. Kun kuskin kanssa ori on työskennellyt useamman kerran ja kuski saa iskostettua Jätkän päähän, että ori ei ole se joka määrää, on tulevat treenikerrat vähemmän tuskaisia kuskille.

Ori kantaa itsensä luonnostaan ryhdikkäästi ja kulkee muutenkin oikein kiitettävästi. Se on kuitenkin sileällä melkoinen säheltäjä, eikä jaksa keskittyä kauaa kovin vaikeisiin tehtäviin. Siirtymiä se ei myöskään ymmärrä, ainakaan jos mietitään ihanteellisia siirtymiä koulutuomarin silmin. Kyllähän se askellajista toiseen siirtyy, mutta töksähtävästi tai jatkaen monta askelta jotakin ihmeellistä välimuotoa askellajeista, joiden välillä siirtyminen suoritetaan. Jos ei muuta, niin on sen askeleet ainakin miellyttäviä satulaan. Esteillä Jätkä on kuitenkin elementissään. Sen eteen voi laittaa vaikka minkä näköisen esteen, eikä se mieti kahta kertaa hyppääkö se vai ei. Ori hyppää myös melko hyvällä tekniikalla, käyttäen selkäänsä kiitettävästi. Esteillä myös orin jyräasenteesta on hyötyä, ainakin jos sen saa valjastettua jotakuinkin hallituksi, sillä se osaa laukata yllättävänkin nopeasti. Toki sen kanssa saa olla tarkkana, ettei se häsellä liikaa ja napsi puomeja sieltä täältä, mutta muuten ruusukesijat ovat helposti saavuteltavissa nopeusluokissa. 
Luonne © Launi, kiitos! 

Sukutaulu 5- polvinen

kokonainen taulu vh profiilissa

Jälkeläiset