Yksikään päivä ei ole samanlainen Legon kanssa. Omena ei kauas puusto pudonnut, sillä orin vanhempiin tutustuessaan huomaa nopeasti, miksi Lego yhtenä päivänä säpsyy varjoaankin muttei toisena päivänä suostu hätkähtämään tarhansa taa pyytämättä ja yllättämättä pamahtanutta hirveä. Toisinaan raudikon keskittymiskyky katoaa tyystin, mikä on perin ikävää etenkin treenatessa tai kengittäjän vasta aloittaessa työtään. Hyvät hermot kera hieman nyrjähtäneen huumorintajun auttavat Legon kanssa pitkälle.

Suurimman osan ajasta Legon hoitaminen käy näppärästi, ainakin ripeästi työskentelevältä ihmiseltä. Jokaista harjanvetoa venyttävä pitsinnyplääjätyyppi sen sijaan saa raudikon tuskastumaan, aloittamaan pienen pään nykimisen sekä orastavan steppinumeron, paikoillaan seisoskelu kun käy pidemmän päälle tylsäksi. Kenties juuri tästä syystä Legon keskittyminen yleensä herpaantuu juurikin kengityksen, klippaamisen sekä muiden pitkäkestoisempien hoitotoimenpiteiden aikana. Nopea harjaus, kavioiden putsaus, loimi niskaan ja menoksi -tyyppiset nopeat työrupeamat sujuvat yleensä huokauksitta.
Legoa ei voi taluttaa kovin pitkällä narulla, sillä se saattaa kuin huomaamatta lipua jonkin jännyyden perää tutkimusmatkalle. Säikähtäessään jotain, kuten vaikkapa täysin omalla paikallaan nököttäviä tuttuja kottikärryjä, ori ottaa sivuaskelia, puhisee ja pörisee, muttei yleensä onneksi tallo varpaita, vaikka vähän turhan herkästi koettaakin hakeutua ihmisen syliin kylkeen turvaa hakeakseen.

Toisin kuin voisi kuvitella, nopeasti vaihtuvat tehtävät ja todella täyteen ahdetun monipuolinen treeni ei sovi Legolle ollenkaan. Muutama avainasia sekä tietysti sopivan monipuolinen alkujumppaaminen ovat paljon parempi vaihtoehto; liika tekeminen nyt ainakin saa raudikon keskittymiskyvyn herpaantumaan!
Lego tekee kyllä parhaansa, kunhan sen keskittymiskyky on työnteossa eikä jossain muualla. Säpsypäivinään orista ei oikein ole tekijäksi, sillä se liikkuu helposti jännittyneenä, banaanimutkalle vääntyneenä, alati sivuilleen pälyillen sekä puhisten tuttujenkin nurkkien muuttuessa potentiaalisiksi kauhupaikoiksi. Yleensä niin varma hyppääjä saattaa jännittäessään hypätä liian kaukaa käytännössä keskelle estettä, tai vaihtoehtoisesti loikata niin järisyttävän ylilyödyllä jättiloikalla ylitse, ettei kyydissä meinaa pysyä etenkään tömähtävässä laskeutumisvaiheessa.

Kaiken mennessä hyvin Lego tosiaan tekee parhaansa. Yritteliäs, mukavan pehmeä ori selkeästi nauttii paitsi työstä itsestään, myös erityisen paljon saadessaan kehuja tekemisistään. Komealiikkeinen, näyttävä ori tanssahteleekin kahta suuremmalla innolla saatuaan runsaita taputuksia sekä rapsutuksia jo alkuverryttelyjen aikana, ja samalla logiikalla esteetkin sujuvat vielä piirun verran sulavammin orin saadessa jo vähän ylimitoitettuja kehuja pienten verkkaesteiden ylittämisestä.

Lastatessa saa olla tarkkana, että Lego kävelee rampin ylös eikä sen ohitse. Kunhan orin saa lastaussillalle kaikki menee hyvin, Lego matkustaa mielellään. Se ei välttämättä ole rauhallisin matkustaja, vaikkei stressaakaan; heinänsyönti keskeytyy jatkuvasti orin käännellessä päätänsä, höhötellessä itsekseen tai matkakumppaneilleen ja muutoinkin käyttäytyessä kuin matkan pituudesta hieman pitkästynyt lapsi.
Joskus kisajännitys, positiivinenkin, on raudikolle liikaa. Lego saattaa sortua sähläämään, sen keskittyminen karkaa jo hyvissä ajoin ennen verryttelyä tai äkkiä kaikki trailerin renkaista alueen koristekukkiin pelottaa. Lego kyllä pitää kilpailemisesta, yleisön huomiossa paistattelusta, toisinaan tilanne vain on orille liikaa. Niinä päivinä, kun ramppikuume ei ota raudikkoa valtaansa ja kaikki sujuu muutoinkin kuin Strömsössä, onkin helppo hymyillä, vaikkei ruusuketta tulisikaan.

Suku 3- polvinen

Sukuselvitys

Jälkeläiset