hevosen kuvat ©  VRL-03385

Luonnekuvaus

Jos Dolvikia pitäisi kuvata lyhyesti, riittäisi “pilkettä silmäkulmassa” pitkälle. Se ei ole todellakaan pahansisuinen tai ilkeä oripoika, vaan sen mielestä arkeen ja juhlaankin tarvitaan hieman ekstraäksöniä. Toisinaan Dolvikin onkin hankala vain seisoa aloillaan, kun se haluaisi leikkiä kaikella - riimunnarulla, ihmisen hihalla, liian lähelle jätetyn harjapakin sisällöllä, juottosankolla kastellen ihmisen… Dolvikin kanssa tarvitseekin joko pitkää pinnaa tai vähintään yhtä paljon huumoria kuin ori itse. 

Hoitopaikalla oria saa vahtia kuin pientä lasta, ettei se järsi ja heittele kaikkea ympäriinsä. Onneksi Dolvik kuitenkin rakastaa kumisualla pyörittelyä, jolla sen saa hetkellisesti seisomaan aloillaan ja nauttimaan ihanasta, rapsuttelevasta hieronnasta. Dolvikia ei tarvitse hoitaa silkkihansikkain, sillä se ei pahastu hieman ronskimmistakaan liikkeistä, esimerkiksi jos satulan heittää selkään vähän reippaammin. Toisaalta, joskus se on ainoa vaihtoehto, kun Dolvik astelee sinne tänne häseltäessään omiaan. Joskus saattaa tuntuakin, että ori tekee sen ihan ihmisen kiusaksi, mutta eipä kai se niin monimutkaisesti osaa ajatella… Lisäksi suitsia laittaessa, ori rakastaa napata turparemmin tai ohjat suuhunsa kuolaimen lisäksi, eli etenkin kisapaikoilla kannattaa olla pyyhe lähettyvillä, jotta saa suitset putsattua edustuskelpoisiksi Dolvikin kuolasta…

Ratsastaessa Dolvik on pääasiassa kuuliainen ja yritteliäs tapaus. Orin liikkeet ovat pehmeät ja miellyttävät istua, mutta samaten ne eivät tietenkään ole päätähuimaavan upeat. Mutta eipä Dolvik mikään puoliverinen ole, vaan oikein pätevä norjanvuonohevonen. Etenkin eteenpäinpyytäviä apuja Dolvik kuuntelee hienosti, joissa myös siirtymiset ovat sulavia - ori ponkaisee rytmikkääseen laukkaan kuin se olisi lastenleikkiä. Pysähdykset on Dolvikille hankalia, se ei vain tunnu ymmärtävän miksi paikallaan pitäisi jaksaa seisoa, etenkään jalat nätisti tasassa.

Dolvik hyppää rotunsa edustajaksi hyvällä tekniikalla ja aina korvat hörössä, odottaen mikä este hypätään seuraavana. Innostuessaan kunnolla, saattaa ori olla melko raskas pidättäville avuille. Ratsastaja saakin olla tarkkana, ettei herra ala ihan häseltämään, koska jos esteille tullaan aivan kamalan huonosti, kieltää Dolvik mieluummin kuin ottaa puomin ja ponnistelee ylimääräistä. Ori on rohkea tapaus, eli erikoisemmatkaan esteet eivät sitä saa epäröimään. Samaten se on maastossa peloton ja hyppää vaikka minkänäköisiä maastoesteitäkin. Ainakin jos se ei satu pysähtymään nappaamaan läheisestä puskasta risuja tai ruohoja matkaevääksi…

Uusissa tilanteissa, paikoissa tai kisakenttien hälinässäkin Dolvik on rohkea oma itsensä. Vieraat hevosetkaan ei käy sen hermojen päälle, joskin se saattaa hirnua paljon, innostuttuaan sen haistaessaan jonkin oikein kivan tamman. Se kyllä käyttäytyy, jos ihminen komentaa, mutta pieneksi vastusteluksi Dolvik saattaa napata riimunnarun suuhunsa ja leikkiä sillä… Kunnes sitä joutuu taas komentamaan ja herra (ehkä) keskittyy hetken nätisti olemiseen.
Luonne © Launi

Päiväkirja

01.11.2016 - kotiutuminen uudelle tilalle // Pinja VRL-13811

Matkamme oli ollut pitkä ja osasin vain kuvitella miten turhautunut ja energinen Dolvik saattaisi olla, uusi tila olisi aivan edellisen kodin vastakohta. Rauhallinen maaseutu, varustettuna vanhalla tilalla - sitä saisimme kutsua kodiksi. 
Orin tultua traikusta saimme hetken hissutella tuota, jalottelu tuli todellakin tarpeeseen eikä tämä poika todellakaan sovi seisovaksi - tekemistä täytyy siis olla ! Pojun uteliaat hörähdykset saivat minutkin tuntemaan tämän oikeaksi paikaksi, sanotaanhan että koti on siellä missä perhe on - ja tämä oli perheeni, Dolvik joukossa. 
 

Hitusen suurempi ja avarampi maalaistalli oli uusi juttu orille, vanha sementtilattia sai alistua tuon tarmokkaille askelille niiden lyödessä maahan, kovemmin ja kovemmin. Tulihan se pieni patsastelukin sieltä, kurote ylös - korkealle ja vasemman etusen nosto ja pito ylhäällä koukussa oli Dolvikin tapa näyttää olevan suuri ja mahtava .. pakko myöntää hänen olevankin. 19.10 olimme ekoissa jaoksen alaisissa! Orilla meni todella hienosti ja hyvin pärjäsimmekin, ehkäpä vain herran äkkipikaisuutta ja lyhyttä pinnaa pitäisi harjoittaa. Onneksi kisat menivät hienosti eikä herramme päässyt esittämään showtaan, ehkäpä ensi kerralla.

© Pilvimarja 2008 / Heidi