Tässä meillä on sellainen suomenhevostamma. Oikeastaan juuri sellainen mitä voisi kuvitella sanoista suomenhevonen ja tamma. Eli vauhtia ja intoa riittää, mutta toiset hevoset ovat syvältä. Kutonen on yleisesti mukavaluonteinen tamma, joka käyttäytyy ihmisen kanssa nätisti, ja joka osaa hypätä. Harmi vain, että neiti vetää herneen nenään muista hevosista liian lähellä. Ei siis mikään ihme, että Kutonen kannattaa tarhata yksin ja sitoa punaista nauhaa häntään kisapaikoilla.
Kutonen on sellainen peruskiva hoitaa. Se antaa puhdistaa kaviot kiltisti, eikä yleensä kiukuttele harjaamisen aikana. Ainakaan niin kauan kun harja on tarpeeksi kaukana mahakarvoista. Tämä tummanrautias tamma ei osaa arvostaa ihmistä, joka haluaisi puhdistaa mahakarvat kurasta, vaan kököttää korvat niskassa ja mulkoilee. Tamma ei kuitenkaan harrasta näykkimistä saatika potkimista, lähinnä se katsoo murhaavasti. Sama on nähtävissä myös satulavyötä kiristäessä. Silloin Kutonen saattaa hieman napsutella hampaitaan ja viuhtoa päällään, mutta vielä se ei ole hoitajansa ihoa napannut matkaansa. Suitset se antaa laittaa ihan kiltisti, samoin muut tarpeelliset varusteet. Satulavyö nyt vaan on pahinta mitä Kutonen tietää. Hoitajaa se seuraa nätisti joko varusteilla tai ilman varusteita, eikä sillä ole erityisiä mielipiteitä kengittäjää tai eläinlääkäriäkään kohden. Siinä mielessä tamma on oikeasti ihan helppo ja mukava käsitellä. Pahempikin se voisi olla.

Selästä käsin ihmistä voikin jo hieman jännittää. Kutosen kanssa nimittäin on vauhtia ja välillä niitä vaarallisia tilanteitakin. Suuhun tamma vaatii jotain hieman tehokkaampaa kuin normaali nivelkuolain, jotta mahdollisuudet yhteistyöhön olisi maksimoitu. Kutonen ei nimittäin pidä suussa roikkumisesta, mutta se ei myöskään tykkää mennä hiljaa. Siinä on ratsastajalle pienoinen dilemma. Hieman tehokkaampaa kuolainta tamma tottelee paremmin ja liikkuukin paremmin. Osaava ja suostutteleva ratsastaja voikin saada tammasta hienoakin liikettä esille tarvittaessa. Yleensä Kutosella on tapana juoksennella pää pystyssä, mikä ei tietenkään ole erityisen kaunista katsottavaa. Kouluratsuksihan tammasta ei juuri ole, mutta esteillä se syttyy. Kutonen menee kyllä edelleen vauhdikkaasti ja innolla, mutta se myös kuuntelee. Se hidastaa jos täytyy, mutta usein neiti vetelee mutkat suoriksi ja saa luokan parhaimman ajan. Ratsastajan tehtäväksi jääkin huolehtia siitä, että tamma pysyy maan pinnalla eikä kuvittele itsestään liikoja. Pienellä hienosäädöllä tammasta kuoriutuu siis vallan mainio estetykki, joka etsii vertaistaan. Esteradoilla tamma on selkeästi parhaimmillaan, mutta ei se maastoratsunakaan hullumpi ole. Vaikka Kutonen ei järin tykkää muista hevosista ja irvistelee vähän väliä, on sen kanssa silti ihan mukava maastoilla. Tamma ei harrasta turhaa säikkymistä, eikä ole muutenkaan mahdoton käsitellä. Vauhtia taas riittäisi, mutta Kutonen pysyy silti yllättävän hyvin käsissä.

Kuten arvata saattaa, Kutonen ei nauti matkustamisesta muiden hevosten kanssa. Yksinään se on aivan rauhassa ja mutustelee tyytyväisenä matkaeväitää, joten kisamatkat sun muut sujuvat jouhevasti tamman ollessa ainoa asukas vaunussa. Muille hevosille Kutonen irvistelee pahasti ja isossakin hevostenkuljetusautossa ei tunnu olevan millään tilaa kahdelle hevoselle, jos Kutonen on toinen. Kisapaikoillakaan Kutonen ei ole se maailman tyytyväisimmän näköinen hevonen, vaan irvistää jokaiselle liian lähelle tunkevalle hevoselle. Tamman kanssa kannattaakin pysyä loitommalla muista ja yrittää verrytellä mahdollisimman rauhassa. Itse kilparadalla Kutonen on tietenkin aivan elementissään ja suorittaa nopeasti ja vielä lujempaa.

Sukutaulu 1- polvinen

Sukuselvitys

Jälkeläiset