29.04.2017 : Päiväkirjamerkintä maastoesteiltä, kirjoittanut Jannica

Satku nautti täysin rinnoin hoitelusta ennen ratsastusta, eikä minullakaan totta puhuen ollut minnekään kiire siihen aikaan lauantai illasta. Pinja tuli ovensuuhun moikkaamaan, naisella oli viikonloppuna kädet täynnä tallin kanssa työntekijöiden pitäessä vapaata kerran kuukaudessa, olin lupautunut ruokkimaan hevoset liikutettuani muutaman ennen ruokinta-aikaa ja nainen oli ollut tyytyväinen. Hän oli kuitenkin katsonut minua hieman kieroon, kun olin ilmaissut halukkuuteni lähteä testaamaan Satkun kanssa naapuriin kohonnutta maastoesterataa toisen ratsukon kaverina.

Olkiaan kohauttaen nainen oli vain naurahtanut, ettei henkilökohtaisesti olisi kyllä tamman kanssa mennyt lähellekään mitään esteitä, mutta olkoon menneeksi, jos uskoin sen kanssa siellä pärjääväni omin nokkineni. Niin oli lupa anottu ja suunta kohti naapuritallia alkoi heti kun varusteet olivat molempien ratsujen päällä. Pukeuduin vielä lähtiessä varoiksi turvaliiviini ja nappasin esteraipan telineestä toiseen käteen suunnatessamme pihalle nousemaan kyytiin. En tiennyt tietenkään reittiä, joten Reetta toimi oppaana. Satku ei tuntunut jaksavan keskittyä maastoiluun, mikä oli ehkä hyväkin juttu, koska kaikki ylimääräinen sähellys oli jätetty taka-alalle, jos nyt tamma sellaista harrastikaan edes..

Naapuritallille päästyämme näytti kello seitsemää ja koska siellä oli hiljaista saimme luvan käyttää heidän kenttäänsä verryttelyyn, jossa teimme itsenäiset työskentelyt käynnissä, ravissa ja laukassa. Otimme myös muutamat hypyt ristikolle, jossa näkyi Satkun mieliksi olevan jännittävät punaharmaat puomit. Kyllä tamma onneksi niiden yli selviytyi. Suuntasimme Reetan perässä tutustumaan ensin maastoesteisiin, koska Satku ei tietenkään koskaan ollut sellaisia nähnyt. Ensimmäisenä radalla oli pieni paaleista koottu este, jonne Satku kiihdytti tarpeettoman lujaa Reetan ratsun perässä, ettei se vain hylkäisi häntä.. Yli päästiin kuitenkin ihmeen helposti, kun vain annoin tukeni lähestymisessä. Seuraavaksi radalla oli banketti ja pikkuruinen mökki kaarevalla tiellä.

Satkulla tuntui olevan vauhtia ja laukkakin todella suuri neidin kokoon nähden, joten päätin nousta jalustimille helpottaakseni sen liikkeitä vaativalla banketilla, joka kysyi tasapainoa. Teimme molemmat ympyrän vauhdin kasvaessa ennen bankettia ja sen jälkeen Satkukin ylitti esteen kuin vanha konkari ilman epäröintiäkään. Taputin tammaa kaulalle ja jatkoimme Reetan perässä mökkiesteelle, jonne tamma yritti kiihdyttää. Se kuitenkin hyppäsi senkin epäröimättä ja reippaassa tempossa. Lopuksi yritimme ylittää vielä muutamat tukkiesteet, joista pieninkin oli kuitenkin niin pelottava, että se piti kiertää useaan otteeseen. Lopulta tamma rohkaistui Reetan ruunan perässä ottamaan valtavan loikan tukin yli ja loppu onkin historiaa..

25.04.2017 : Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Jannica

Koska esteet tuntuivat Satkua hieman jännittävän päätin tiistaina treenailla tamman kanssa puomiharjoitusten parissa, joka kehitti mukavasti myöskin kouluratsulle tarvittavaa koordinaatiota mukavasti. Asettelin ennen työskentelyn alkua käyntien yhteydessä erilaisia puomitehtäviä kentälle ja kävimme tekemässä alkuverkat maastossa käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen otimme siirtymisiä laukasta raviin ja toisinpäin, koska tamma vaikutti hieman yli-innokkaalta. Sitten otettiin etupäässä ravissa puomitehtäviä niin uralla, kaarteissa, kolmikaarisella kuin ympyrälläkin. Vähitellen puomit alkoivat sujumaan oikein kivasti ja tulimme vielä laukassa yksittäistä puomia uralla molemmilla pitkillä sivuilla. Loppuravit ravailtuamme kävimme vielä maastossa kävelemässä uudelleen loppukäyntejä.

24.04.2017 : Päiväkirjamerkintä, koulua & esteitä, kirjoittanut Jannica

Pinja oli pyytänyt minua maanantai-illan päätteeksi hyppäämään nuoren Satku-tamman kanssa, koska hänen piti kiirehtiä vanhempainiltaan. Tuumasta toimeen ryhtyen hain tamman tarhasta, otin loimen pois ja harjailin kaikessa rauhassa. Sain orjuutettua (tai siis he tappelivat kuka pääsisi) tallitytöt laittamaan meille muutaman esteen maneesiin ja varustettuani tamman siirryimme sinne perästä. Tytöt istuivatkin jo kuin tatti katsomon puolella, joten en hennonnut heitä poiskaan häätää, eivätkä he varmaankaan mitään häiriötä siellä aiheuttaisikaan, tuumin mitatessani jalustimia kaarrossa. Sen tehtyäni tiukkasin vyön ja lähdimme uralle käymäjalkaa. Muutamien kierrosten jälkeen kokosin ohjat tuntumalle, kiristin vyötä reiällä ja lähdimme tekemään käynnissä voltteja, pysähdyksiä ja hiljalleen siirtymisiä raviin, kunnes jäimme ravailemaan uraa pitkin tehden sinne tänne voltteja sekä keskittyen kulmiin ratsastukseen.

Tamma vaikutti rauhalliselta ja yritti parhaansa mukaan miellyttää minua vastaamalla tikkana apuihin. Nähdessään ristikon lähestyvän tamma selkeästi hieman jännitti, mutta ylitti kyllä pienen esteen hyvällä ilmavaralla. Tulimme esteen pari kertaa ja sitten tein välillä laukkatyöskentelyä ja raviväistöjä. Loppuun otin vielä muutaman tyttöjen nostaman 60 senttisen esteen, joiden ylitse tamma taiteili itsensä, vaikka selkeästi vähän estekorkeus jännittikin. Tempo kun saatiin säädetyksi kohdilleen ei epäröintiäkään ollut enää niin paljoa. Sokerinpalaesteet tuntuivat kuitenkin olevan järkyttävä asia mielialalle, niin tarkkaan tamma niitä kyttäsi toiseltakin puolen maneesia. Lopuksi riisuin vielä rauhalliselta tammalta satulan ja muutaman laukkaympyrän tehtyäni ravailimme loppuravit ja käynnit. Oli Satkulla selkeästi ilman satulaa menty, koska tamma ei tuntunut olevan millänsäkään. Loppuravit ja käynnit kävimme tekemässä (satulan kanssa tosin) vielä maastossa.